Villakoira

"VILLAKOIRAN ROTUMÄÄRITELMÄ"

Otteita villakoiran rotumääritelmästä 

"Normaalirakenteinen koira, jolle on tyypillistä kihartuva karvapeite, joko kihara tai nyörimäinen. Villakoira on älykäs, alati valpas ja toimelias. Se on rakenteeltaan tasapainoinen ja antaa tyylikkään ja ylvään vaikutelman."

"KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Villakoira tunnetaan uskollisena, oppivaisena ja helppona kouluttaa, minkä vuoksi se on erityisen miellyttävä seurakoira. "

Villakoira on aktiivinen, iloinen, seurallinen, kekseliäs, älykäs ja nopeaoppinen rotu. Rakenteeltaan se on (tulisi olla) liioittelematon ns perusrakenteen omaava koira.
Villakoiralle usein oma omistaja on maailman napa ja miellyttämisenhalua tavallisesti löytyy. Tämä helpottaa mm peruskoulutusta, harrastamista ja vapaanapitoa.

Aktiivinen ja leikkisä luonne tekee villakoirista erinomaisia kavereita monenlaiseen harrastamiseen. Villakoirissa on sekä älykkyyttä, oppimiskykyä että vauhtia, joten potentiaalia on usein tavoitteellisempaankin kisaamiseen.
Useimmilla villakoirilla on luonteessaan hieman pehmeyttä. Tästä syystä villakoiran saa työskentelemään parhaiten positiivisesti vahvistamalla. Kovempiakin yksilöitä löytyy ja älykkyytensä ansiosta pehmeämmätkin villakoirat oppivat nopeasti jekuttamaan omistajaansa jos omistaja ei pidä kiinni omista kriteereistään ja säännöistä.
Jotta koirasta kasvaa luottavainen ja sopeutuvainen yksilö on tärkeää että se tutustutetaan jo nuorena madollisimman laajasti kaikkeen sille uuteen. On hyvä käydä uusissa paikoissa, totutella ihmisiin ja koiriin ja mm turkinhoitotoimenpiteisiin. Näin asioista tulee pennulle tuttuja jo pienestä pitäen ja se oppii suhtautumaan niihin luottavaisesti.

Rotuominaisuutena villakoiralla on runsas turkki joka kasvaa jatkuvasti. Turkki vaatii säännöllistä hoitoa oli se sitten lyhyt tai pitkä. Näyttelyturkki vaatii turkinlaadusta riippuen pesua noin viikon-kuukauden välein ja lyhytkin turkki tulee pestän noin kerran kuussa. Konetyöt (naama, tassut, vatsanalus, hännäntyvi) tulee tehdä vähintään n kuukauden välein, samoin turkin trimmaus. Mitä useammin ja säännöllisemmin turkkia hoitaa, sitä pienemmällä vaivalla selviää per hoitokerta.
Koira täytyy totuttaa hoitotoimenpiteisiin jo pennusta lähtien rauhallisen varmasti, jolloin koira hyväksyy käsittelyn, rauhoittuu siihen ja oppii usein jopa pitämään hoitohetkistä.
Hyvät turkinhoitovälineet tekevät turkinhoidosta helpompaa ja mukavampaa. Suosittelenkin jokaiselle villakoiranomistajalle hyvän trimmikoneen, saksien ja kuivaimen (turbokuivain) hankkimista. Lisäksi tarpeen tulee mm pehmeä karsta, pitkä kampa ja metallipiikkinen harja. Trimmaustarvikkeiden hankintakustannukset kannattaa ottaa huomioon jo koiraa hankkiessaan. Hyvillä välineillä trimmaaminen kuitenkin sujuu kotonakin jolloin taas säästää trimmaamokustannuksissa eikä hintaero huonompiin vastaaviin usein ole montaa kymppiä. Hyvät välineet maksavat itsensä takaisin pitkässä juoksussa!

Keskikokoinen villakoira on suht perusterve rotu, eli mitään varsinaisia yleisiä "tyyppivikoja" niissä ei esiinny. Kuten kaikissa roduissa villakoirissakin esiintyy kuitenkin erilaisia perinnöllisiä sairauksia. Yleisimpiä ovat mm atopia ja allergiat, korvaongelmat, silmäsairaudet (distichiasis, PRAprcd, puutteelliset kyynelkanavanaukot, kaihi, silmätulehdukset jm), lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, patellaluksaatio, välimuotoiset selkänikamat, spondyloosi, Legg Perthes, epilepsia, SLO, Cushing jne.

Useimmat edellämainituista sairauksista periytyvät polygeenisesti, eli useamman geenin sekä ympäristön yhteisvaikutuksen alaisena, eikä useimpien perinnöllisyyttä ole osattu vielä selittää.
Tärkeätä näiden tautien karsimisessa on, että jalostuksesta karsitaan pois kaikki sairaat koirat. Rodun terveyden edistämisen kannalta on tärkeää myös että mahdollisimman monista sairauksista raportoidaan kasvattajaa, rotukerhoa ja Kennelliitoa sekä mahdollisimman moni koira terveystutkitaan virallisesti. Terveystilannetta voimme parantaa vain pystymällä tekemään tietoisia päätöksiä olemassa olevan faktan pohjalta. Näin voimme esimerkiksi välttää kahden taudinkantajan yhdistämisen ja silti ylläpitää laajempaa geenipoolia populaatiossa.

© Anniina Salo 2016

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti